Tänään minua nyppii monikin asia. Ensinnäkin olen jurppiintunut itseeni. Toiseksi naapureihini. Kolmanneksi markkinoihin. Neljänneksi.. noh, katsotaan nyt minne lopulta päädymme, kun käyn tajunnanvirtani vietäväksi. (jos kappaleiden välissä näkyy jotain merkkejä, niin minä en ole niitä sinne laittanut, vaan ilmeisesti palvelussa on jotain bugeja). 

Itsessänikin minua nyppii moni asia. Olen törppö, huonosti käyttäytyvä, kakaramainen idiootti. Olen todella pahoillani etenkin työtovereideni puolesta että ovat minut saaneetkin riesakseen. Valitettavasti vielä tajuan aina vasta kaksi sekuntia liian myöhään, että olin taas kakaramainen idiootti.

Toisekseen olen saamaton vätys. Oikein nahjusten nahjus. Tuossa nuo tiskit likoavat, keräyspaperilaatikko vyöryy lattialle kaapista jos yritän tunkea sinne vielä tänään postilaatikosta onkimani mainokset, persus leviää ja outokumpu kohoaa. Vapaapäivä kuluu todellakin vapaaherrattarta leikkien. Olen kuunnellut koko aamupäivän Ylen Ykköseltä keskusteluohjelmia, joissa tänään on keskitytty leikkimiseen ja lapsen asemaan tämän päivän yhteiskunnassa. Juuri täti selittää, miten aikuiset leikkivät. Kyllä onnistuu! Roolileikkinä Vapaaherrattarta leikkiminen ei välttämättä anna aihetta itsetyytyväisyyteen, mutta ainakin asiantuntija tuolla radiossa antaa aikuisille synninpäästön leikkimisestä. Otanpa sitten ilon irti vapaapäivästäni oikein luvan kanssa!

Markkinoille aloin nyppiintyä tuon leikkimistä käsittelevän keskustelun kautta ja lisäksi niiden keräyspaperimassojen takia. En voi kieltää mainosjakelua, sillä silloin jäisin vaille Suur-Jyväskylän lehteä. Niinpä minut hukutetaan paperisaasteeseen ainakin kahdesti viikossa. Jaettavista mainoksista minulle on hyötyä vain noin yhdestä neljänneksestä. Torstaisin ilmestyy erikseen vielä Ykköset, tuo Pohojalaasen yrittelijyyven ylistys! Heidän markkina-alueensa näyttää ylettyvän yllättävän kauas. He luulevat minun säntäävän kahdensadan kilometrin päähän innosta puhkuen vain siksi, että sieltä saa mokkasaapikkaat kympin halvemmalla kuin täältä. En ymmärrä tuota logiikkaa, meneehän minulla jo pelkästään reissun polttoaineisiin triplasti tuon säästön verran hintaa. Minulle Ykkösistä on hyötyä tasan ja vain ja ainoastaan biojäteastian kuivikkeena!

Biojäte on se asia, mistä olen nyppiintynyt naapureihini. Jos ei osaa lajitella, niin ei pidä yrittääkään. Miksi minä teen oikein kun jotkut muut pilaavat ymmärtämättömyydellään koko projektin. Mikä siinä on niin vaikeaa? Hölmöläisten hommaa: lajitellaan biojätteet ja tuodaan ne maitopurkissa tai lähikaupan muovipussissa biojäteastiaan. Maitopurkki ja muovipussi eivät ole biojätettä (http://www.lassila-tikanoja.fi/kierratysopas/kieratysohjeet.html). Jos ei osata tai huvita lajitella, niin laitetaan kaikki samaan pussiin ja viedään se kuivajätteisiin, eikö niin?! Biojäte kuivajätteissä ei tuota samanlaisia jatkokäsittelyongelmia, vain hieman kasvihuoneilmiötä (mikä on syy, että siihen on alunperin ryhdytty!). Kuivajätteisiin kuuluva jäte biojäteastiassa aiheuttaa koko erän joutumisen kaatopaikalle mädäntymään, sillä sitä ei voida jatkokäsitellä mukana olevan hajoamattoman aineksen takia. ( http://www.lassila-tikanoja.fi/kierratysopas/kysymyksia_ja_vastauksia.html#2 ). Ja millä logiikalla, minä kysyn, lasilevyt tai kodinkoneet kuuluvat metallikeräysastiaan? Jos talossa on yksi tai kaksi taloutta, jotka eivät tajua lajittelua, se pilaa kaikkien muidenkin yrityksen. Kaikki on sitten vietävä kaatopaikalle ja lopputulos on ihan sama, kuin ei lajiteltaisi ollenkaan.

Leikkimistä käsittelevä keskustelu soljui pitkään radiossa, asiantuntijat vaihtuivat mutta asia säilyi. Leikki on muuttunut. Lapset eivät osaa hyödyntää mielikuvitustaan. He eivät osaa leikkiä vaan se on nykyään opetettava heille. Aikuiset eivät voi ymmärtää nykyisiä leikkikaluja. Nykyiset leikkikalut eivät anna oikeita virikkeitä tai tukahduttavat lapsen luontaisen luovuuden. Leikkikalumarkkinat hallitsevat lasten elämää jo pienestä pitäen, muokkaavat heidän maailmankuvaansa ja ihmiskäsitystään, sosiaalisia normeja ja verkostoja sekä opettavat nykyelämän "tärkeitä" sääntöjä. Hyvänä esimekkinä tästä keskustelussa mainittiin inhoamani Bratz - nuket. Sivistyneet ihmiset valtakunnan verkossa käyttivät asiaan kuuluvaa ilmausta "ne on niitä huoran - näköisiä nukkeja". Minun lapsuudessani Barbie oli kauhistus, kun sillä oli epänormaali vartalo. Vertailkaapa nyt vähän! Ja lapsiraukat putoavat nykyään kaveripiiristä, jos heillä ei ole "Pleikkaria" ja Bratzia. Myös sosiaalistumisessa nämä välineet näyttelevät suurta roolia.

Lapset eivät näe Bratzissa sitä, mitä me aikuiset näemme. Heillä on vielä tahraton mieli. Ovela markkinakoneisto alkaa sutata tuota tahratonta mieltä. Tämän kaltaisten lelujen kautta lapsen on alettava käsitellä ilmiöitä ja käsitteitä, joita hänen mielensä ei vielä kykene prosessoimaan. Bratz edustaa groteskisti sitä, mitä me pidämme nykyään länsimaissa kauniina ja tavoiteltavana: lapsiaikuisia. Pitää olla paljon tukkaa, suuret vahvasti meikatut silmät ja suu, mutta lapsen piirteet. Alkuperäiset Brazit edustivat vartaloltaan ja olemukseltaan varhaisteini-ikäisiä, sillä teinithän eivät enää nukeilla leiki. Nykyään kauhukseni huomasin, että on myös Bratz Babyz -nukkeja: vartalon malli ja mittasuhteet ovat taaperoikäisen ja varusteisiin kuuluu tuttipullo. Siinä se ero sitten olikin. Käytetään spaghettiolkaintoppeja ja roiskeläppiä. Pienet, kasvavat jalat tungetaan korkosaappaisiin ja opetellaan hyvissä ajoin kävelemään selkä notkolla lantio törössä. Me aikuiset seksualisoimme tällaiset ärsykkeet, lapset eivät sitä ymmärrä. Heidän mielestään se on vain hienoa ja naisellista. Lapsen naisellisuus ja aikuisten naisellisuus sisältävät kuitenkin pienen mutta ratkaisevan vivahde-eron. Isot tytöt pukeutuvat tietyllä tavalla omista syistään, pikkutytöt pukeutuvat samalla tavalla kuin isot tytöt, koska heistä se on hienoa ja he haluavat matkia isoja tyttöjä. Tämän tyyppiset leikkikalut kannustavat siihen. Lopulta päädytään ihmettelemään, minne lapsuus katoaa. Ihmetellään vielä sitäkin, mistä namusedät tulevat.