Huomio: Uusi kategoria Olo-Tila otetaan nyt käyttöön. Tänne kertoilen etenkin kirjastohyllyyn suuntautuvista tutkimusmatkoistani sekä saatanpa kommentoida myös elokuvia, ravintoloita, palveluja ja tapahtumia. Eli kirjoituksissa vallitsee puhtaasti kriitikko- ja arvosteluhenki.

KIRJALLISUUTTA:

Viimeaikoina Minnaelina on alkanut taas lukea. Vuosi meni opiskelun loputtua, ennenkuin kirja alkoi taas kiinnostaa. Tällä hetkellä luenkin dekkareiden lisäksi elämäntaito- ja ihmissuhdeoppaita. Otan käsittelyyn nyt kaksi käännösopusta aiheesta miehet ja naiset.

Gray, John 1995. Mars ja Venus vuoteessa. Kestävän intohimon ja romanttisen rakkauden opas. WSOY.

Pease, Allan & Barbara 1999. Hormonien sota. Miksi miehet eivät kuuntele eivätkä naiset osaa lukea karttaa. Tammi.

Ensimmäisenä mainittua en ole vielä aivan lukenut loppuun, mutta kuva ja mielipide kirjasta ja sen tyylistä on jo muotoutunut. Nämä ovat hassunkurisia eepoksia, jotka yrittävät todistaa, että miehet ja naiset ovat aivan eri rotuja omine kulttuureineen ja tulkintoineen maailmasta. Osittain se voi pitää paikkansakin, mutta suosittelen lukemaan pilke silmäkulmassa ja LAITTAKAA HYVÄT IHMISET SE POTASKASUODATIN PÄÄLLE kun tartutte näihin hengentuotoksiin. Suurin osa kirjojen väitteistä on sellaisia, että jos ne nielee purematta, voi kohta joutua tukehtumaan.

Tietoa perustellaan erityisesti Peasen teoksessa hyvin vakuuttavalla tavalla tieteellisten tutkimusten tuloksia kuvaamalla ja tällä keinolla lukija voi hairahtua uskomaan kritiikittömästi uskomattomalta tuntuvan tiedon ja yleistämään sen! Myöskään tiettyjä epätarkkuuksia ja suoranaisia lapsuksia faktoissa en voinut sulattaa. Esimerkiksi otsalohkoani kirveli ilmaisu "..naisten piti kehittää makean maistava kitalaki.." vaikka käsittääkseni alkaa olla yleistietoa, että makean maistavat makusilmut sijaitsevat kielen kärjessä, kuten muutkin makuaistinelimet. Kitalaki ei maista mitään. Lieneekö kysessä käännöskukkanen?

Molemmissa perusteema on sama: miehet ja naiset ovat tietynlaisia ja toimivat tietyllä tavalla, jota kumpikaan sukupuoli ei voi toisesta luontaisesti ymmärtää. Peasen (ovat muuten Australialaisia) pariskunta todistelee syvän ihmiskunnan syntyhistorian kautta niitä rooleja ja käyttäytymistapoja jotka tekevät miehistä ja naisista erilaisia. Gray tyytyy vain toteamaan, että niin on. Mutta kovin yksioikoisesti meitä kahtena sukupuolena käsitellään. "Miehet on semmosia ja naiset on tämmösiä. Sit ku ne tietää nää asiat toisistaan niin ne voi menestyksellä jopa elää yhdessä. Piste."

Yhtäläistä näissä kirjoissa on paitsi se, että toisessa oppaassa suositellaan toista, myös se, että kumpikin sukupuoli kuvataan varsin stereotyyppiseksi. ("höhö-höhö-höhö-- kirjoitin "seksi"-- höhö höhö" Beavis & Butthead). Ja molemmissa kirjoissa varsin samalla tavalla. Peaset lentelevät ensin korkealla selittämällä hormonien vaikutuksesta kehittyvään ihmisalkioon ja sitten sukeltavat muinaishistoriaan selittämällä nykyaikaistenkin ilmiöiden juontavan juurensa kivikauden ihmisten tarpeista. Raskausaikana, ollessamme alle toukan kokoisia, meidän tuleva identiteettimme ja sitä kautta myös tuleva käyttäytymisemme on lyöty lukkoon. Esi-isiemme perintö aktivoituu sen kautta ja ohjaa meitä. He eivät jätä paljon pelivaraa muille vaihtoehdoille. Gray selittää puolestaan myös, millaisia me olemme miehinä ja naisina, mutta ohittaa syyt suhteellisen sulavasti. Molemmat kirjat tuottavat samaa näkemystä ja tukevat yleistä käsitystä unohtaen, että variaatioita on silti lukemattomia. Ne eivät paljon anna painoarvoa kulttuurille ja aikakaudelle, jossa eletään. Länsimaista käsitystä miehestä, naisesta ja heidän välisistä suhteistaan läimitään lukian naamalle urakalla ja muita kulttuureja sekä meitä yksilöinä muokkaavia tekijöitä käsitellään vain, kun ne tukevat kirjan sanomaa.

Vaikka kirjat ovat sanomaltaan varsin toistensa kaltaisia, niiden peräkkäin lukeminen aiheuttaa ristiriitaa. Peaset todistavat todistamasta päästyään, että miehen havainnointi- ja tulkintakyky on useissa hienovaraisissa asioissa aivan mitäänsanomaton naiseen verrattuna. Grayn kuva miehestä on kuitenkin ilmeisesti hieman moniulotteisempi, sillä hän antaa vihjeitä "tunnelman virittämiseen ja seksuaalisten viestien lähettämiseen". Eräskin vinkki vaikuttaa siltä, että miehen pitäisi sitä noudattaakseen olla koko ajan korvat höröllä naisen pientenkin tekemisten kanssa saadakseen näitä viestejä. Kun rouva menee kylpyyn, miehen pitäisi kuulostella millaista musiikkia hän kuuntelee samalla, ja siitä osata tulkita, millaista seksiä rouva tänään haluaisi. Toinen vinkki on naisen käyttämien alusvaatteiden perusteella tulkita, millaisella tuulella hän on. Kuitenkaan Peasen kuvaama suoraviivainen ja toissijaiset asiat huomiotta jättävä mies ei varmasti lähde pitsin kuviota syynäämään. Se näkee vain, onko muija alasti vai ei. Alusvaatteisiin se voi kiinnittää huomiota vain jos ne ovat uudet ja erityisesti viettelytarkoituksessa naisen päällä. Gray kuitenkin toisaalta tukee Peasen luomaa kuvaa miehestä: se haluaa luontaisesti suoraan asiaan ja on aina valmis ja rakennettu nopeaksi etenijäksi myös parittelussa. Nopean ja suoraviivaisen toiminnan mies tuskin ehtii kiinnittää huomiota rouvan iltapesun ja yöpuvun variaatioihin. Eli Gray onnistui puhumaan itsensä pussiin.

En silti hauku ihan lyttyyn kumpaakaan tekelettä. Peaset kuvaavat miesten ja naisten aivotoiminnan erilaisuutta varsin kiehtovasti ja ymmärrettävästi. Miesten ja naisten aivot siis ovat todellakin erilaiset ja tämä erilaisuus vaikuttaa. Olen ilahtunut siitä, ettei tasa-arvon tarvitse tarkoittaa sitä, että olemme samanlaisia ja sitä kautta meillä olisi samat ominaisuudet. Tasa-arvo ei ole sitä, että naisten ja miesten pitää pystyä yhtä hyvin samoihin asioihin vaan sitä, että osaamme antaa arvoa erilaisuudelle ja hyödyntää nimenomaan sukupuolisidonnaisia ominaisuuksia yhtäläisellä painoarvolla. Peaset käsittelevät myös seksuaalitoimintoja mielenkiintoisin perustein, mutta vain omana lukunaan. Kirja on laajempi kokonaisuus kuin Graylla, joten jos miesten ja naisten erot ja niistä johtuvat seikat mietityttävät, tämä kirja on varsin viihteellinen keino asiaan perehtymiseen. 

Grayn kirja on käyttökelpoista ohjausta seksuaalielämän tarpeisiin, joka varmasti auttaa kehittymään niillä alueilla, missä kenelläkin on parantamisen varaa. Hän haluaa vapauttaa naiset Ison O:n pakonomaisesta hakemisesta ja sillä tavoin päästää heidät nauttimaan hetkestä ja kokemasta alemmuutta orgasmin puuttuessa. Tämä on erityisen vapauttava lukuelämys verrattuna tänä päivänä vallitsevaan pakko-orgasmin hakemisen henkeen. Hän haluaa korostaa, että miehellä ja naisella on luonnostaan erilainen rytmi seksuaalitoiminnoissa ja tyydyttävän seksielämän hankkiminen edellyttää näiden erojen huomioimista. Jos mies todella toimii sängyssä kuin luolamies aikanaan luolansa perällä, Grayn vinkkien lukeminen voi nostaa hänet uuteen ymmärrykseen. Tämä kuitenkin luonnollisesti edellyttää luolamiehen omaa halua kasvaa ja kehittyä taitavaksi rakastajaksi omalle naiselleen.

Peaset tarjoavat mielenkiintoista seurattavaa ihmisten käyttäytymisestä eri tilanteissa. Kun he ovat selittäneet miesten ja naisten väliset erot ja niiden syyt, on ihan jännää tarkkailla lähimmäisiä ja pohtia mielessään, missä kohtaa on havaittavissa kirjassa kuvattu tilanne. Esimerkiksi minua ärsyttää suunnattomasti herra T:n tapa saapastella ravintolaan mentyämme ympäriinsä, hän haluaa kiertää koko hemmetin ravintolasalin ja pällistellä joka suuntaan. Minä taas tahtoisin ovelta kurkistella, missä on tilaa ja luikkia heti seinänviertä pitkin vapaaseen pöytään eli olla herättämättä turhaa huomiota. Peasen pariskunnan kirjan luettuani en voinut olla pohtimatta, haluaako herra T alitajuisesti aina tarkastaa tilan rakenteen, koon ja poistumisreitit vaaran uhkan varalta, sekä tehdä itsensä huomatuksi mahdollisille kilpailijoille, kuten kunnon kivikautisen perheen suojelijan kuuluu tehdä? Sitä minä silti ihmettelen, että jos hän on se suuri metsästäjä ja ruuanhankkija, miksi minä aina joudun kantamaan ne kauppakassit?

Kiitän: ajattelemaan haastavaa asennetta (erityisesti Peasen pariskunnan kirjan alku). Helppotajuisuutta ja viihteellisyyttä. Konkreettisia ohjeita ja uusia ajattelumalleja erityisesti erotiikan osalla. Hauskoja, nasevia tiivistyksiä: "miehet ovat kaasukeittimiä ja naiset ovat sähköuuneja" (Gray) ja "mitä eroa on terroristilla ja PMS -oireista kärsivällä naisella? terroristin kanssa voi neuvotella" (Pease). Oppaita voi käyttää apuna keskustelun avaamiseen oman kumppanin kanssa.

Moitin: yksipuolista, tasapäistävää ja stereotyyppistä kuvaa, erityisesti miehistä ("aina valmis, aina halukas, aina kykenevä, ajattelee vain Sitä Yhtä Asiaa, ei osaa keskustella, ei ymmärrä romantiikkaa.. " jne). Epätarkkuutta väitteiden perusteluissa. Ja edelleen sitä sanomaa, että kirjojen mukaan KAIKKI NAISET haluavat samaa ja KAIKKI MIEHET toivovat samaa - ympäri maailman ja kautta sukupolvien!