Alkukesän ilmiö on aurinko. Se nousee joka aamu. Ja viime päivinä sitä ei ole varjostanut pilvenhattarakaan. Siispä olotila kommentoi nyt kahta aurinkoon liittyvää kesäilmiötä:

1) SUNRISE AVENUE: "On the way to wonderland" (2006) -Gold Edition- sisältää 19 kappaletta kotimaista, vaikka lontoonkielistä, rehellistä kitararokkia kansainvälisen tyylin mukaisesti. Nyt sitä saa ihan alkuperäisenä ostaa kesäkampanjasta peräti kymmenellä neurolla elikkäs sillä punaisella setelillä. Niinpä minäkin ostin.

Musiikki ei ole ihan siitä raskaimmasta päästä, mutta levyn kantavaa teemaa voisi silti nimittäin perisuomalaiseksi melan kolinaksi. Ikiteema onnettomasta rakkaudesta on nostanutkin tämän bändin soittolistoille ja kuulijoiden korvannipukoihin. Tähän mennessä tunnetaan jo kappaleet "Fairytale gone bad", "Forever yours" ja viimeisimpänä lohkaisuna "Diamonds". "Forever yours" on albumilla bonusraitoina kahtena versiona, eli alkuperäiseen albumin sisältöön se ei ole tainnut kuuluakaan. Tähän Gold Edition -painokseen on lisätty myös "Fairytale gone bad" albumiversion lisäksi kaksi miksausta niinikään bonusraitoina ja lopuksi vielä akustisena bonuksena kappale "Nasty", mikä ratsastaa nostalgisen Doors - tyylisissä sfääreissä. Osa miksauksista on ihan hauskaa kuunneltavaa mutta pieni jöötinpätkäkin on päässyt tuutista ulos.

Rokki kulkee ja karavaani soi. Parhaimmillaan Sunrise Ave on silloin, kun komppi kulkee, kitara surisee ja basso pomputtaa. Jätkät laulavat hyvin yhteen. Yleisesti ottaen musiikki on tasapainossa eikä ketään ole miksattu yli muiden. Levyn pakollisista rauhallisemmista osioista en vakuutu, rokkiballadit lilluvat tällä poppoolla vielä jossakin epävarmuuden rajalla uimakellukkeiden turvin. Todellisten suurten tunteiden rokkiballadeihin ei tosin ole taidettu edes yrittää ylettää, rauhallisemmat osiot vaikuttavat lähinnä täytemateriaalilta, joka tosin ikävästi lässäyttää hyvin startanneen tunnelman levyä kuunnellessa. Onneksi soittimissa on skippausnappula.

Parhaimmillaan pojat osaavat rokata energisesti, synergisesti ja dynaamisesti. Komppi iskee ainakin minun kuulokarvanjuuriin juuri kivasti pörröttäen. Radiosoittoon ja listoille onkin valikoitunut juuri levyn parhaimpia helmiä ellei jopa parhaimmat. Melodia, komppi ja sanoitus käyvät toimivaa dialogia kertoen tarinoita ihmiskuntaa iän ja ajan liikuttaneesta totuudesta. Ajoittaista raskassoutuisuutta osataan keventää ja elävöittää juuri sen verran että tunnelma tiivistyy. Osiot vaihelevat mukavasti eikä pääse muodostumaan vaikutelmaa tasapaksusta hutusta. Levyltä pomppii pirteästi myös pari duurivoittoista yllätyskappaletta, siis yllätys sikäli että tunnelma eroaa jonkin verran levyn yleislinjasta. Nämä ovat kivoja välipaloja joita mielellään kuuntelisi aurinkoisella rannalla tai terassilla.

2) ALKUKESÄN AURINGONPAISTE: UV - säteily on vaarallisen voimakasta, kertoi meteorologi televisiossa. Erityisesti paahteisimpaan puolenpäivän aikaan kannattaa suojautua. Ja minäkös uskoin? Enpä tietenkään. Kun enhän minä pala - ikinä! Viimeksi olen polttanut nahkani auringossa joskus kakarana ulkomailla. Silloin kyllä viimeksi taisin ruskettuakin.. Minä kun en vuosiin ole ruskettunut enkä palanut, sillä, kuten itse sanon: "läski ei ruskistu". Näkeehän sen porsaansiivustakin pannulla, ihra pysyy valkoisena vaikka liha ympäriltä ruskistuu kauniisti. No poltin sitten olkapääni, yläselkäni, dekolteeni eli sen rintakehän alueen tuossa kaulan alapuolella ja vähän käsivarsiakin. Ylläni kun oli sellainen naruolkaiminen kesätoppi. Hatun laitoin päähäni, "etten saa auringonpistosta" (että siitä tajusin kuitenkin olla huolissani). Ulkoilin ja nautiskelin kesästä. Rymysin metsässä itseni nurin ja satutin nilkkani ja olkanivelen jolle laskeuduin. Menin sisälle kun alkoi olo käydä ulkona tukalaksi, mutta oli jo liian myöhäistä. Nyt hartioita kirvelee, vaatteet ja lakanat tuntuvat aivan liian karkeilta ja pienikin paine tai kosketus saa aikaan hurjan poltteen. Rakkuloita en kuitenkaan saanut. Nahka on vain punainen kuin pinkkipossulla!

Apteekki ei ollut halukas myymään minulle hydrokortisonivoidetta vaivaani, oli hänen mielestään liian iso pinta-ala. Voi niitä pikku farmaseutteja.. Minähän saan varmaan justiinsa tämän kortisonisyndrooman jos voitelen hydrokortisonia auringonpolttamaani kerran kymmenessä vuodessa. Ja muutamaan hyttysenpistoon siitä välillä. Ihon kipeyteen suositteli kipulääkettä! Ja iholle vaan kosteutusta yrittäen myydä minulle 12 euroa maksavaa pursotinvaahtoa. Jätin kaikki salvat apteekkiin, kaivoin esille viimekesäisen hydrokortisonin lopun ja niveatuubin. Nyt vaan jänskättää mennä töihin, en ole vielä uskaltanut kokeilla pukeutua rintaliiveihin, mutta kohta on pakko kun olen menossa iltavuoroon! Täytyy varmaan pyytää työkaveria voitelemaan nahka Emla - puudutusvoiteella jos ei muuten pysty olemaan! ;)