Taas minä haihattelen.. luulenkin tulevani "keho kiinteä kuin kaalinkerä ja poski persikanpehmeä" - terveysihmeeksi. Mutta kuitenkin on sanottava, että taas sitä yritetään kehittää eteenpäin tätä ikuisuusprojektia! Otin liikuntakeskuksen rajattoman käyttöoikeuden vuodeksi, maksaa kerran kuussa 45 egeä ja toivoo sytämmellisesti että tulee hankkineeksi rahoilleen vastinetta. Itsestähän se eniten riippuu tässä tapauksessa. Tosin hintaan kuuluva kuntosaliohjelma neljästi vuodessa tuotti heti alkuun hämmennystä, sain sellaisen "barbie" - ohjelman. Tiedättehän ne makaroonijalkaiset rimppakintut pinkeissä trikoissaan, jotka veivaavat yhtä ja samaa liikerataa puolikin tuntia lukien samalla menaisia. Sanoin ohjaajalle, että vaikka olen ja tulen aina olemaan lihava, haluaisin silti etten olisi niin löysä. Hän sitten teki minulle kiinteytysohjelman! Hah hah, kiinteää läskiä, sen minä haluan nähdä ja aion tehdä tuota hetkutusohjelmaa kiltisti nämä kolme kuukautta. Josko sitten saisin oikean punttiohjelman jolla alkaa papu näkyä! Aloitin innokkaasti kaksi ja puoli viikkoa jonka jälkeen sain tietysti flunssan. Että se siitä tehostartista ja kunnonspurtista. Nyt kaksi päivää kotona löysäiltyäni ajattelin kuitenkin mennä tänään jumppaan. Kun en tee mitään on olo jokseenkin ookoo, pelkään vain että lentsu ärjähtää jumpasta, koska tällä hetkellä hengitän muutenkin vain yhdellä sieraimella kerrallaan.

Asiaan luonnollisesti kuuluu myös asiaankuuluva ruokavalio, jälleen kerran. Olen minä joskus osannut syödä hyvällä ruokahalulla sitä salaattia toisensa perään joten miksen oppisi sitä uudestaan. En tosin muista, tai en siis hahmota, mihin minun hyvä ja tuloksellinen elämäntapani edellisellä kierroksella kaatui, onnistuinhan sitä kuitenkin ylläpitämään jopa toista vuotta! En tajua, ei ole mitään hajua miksi ja mihin se katosi.

Mitä painonsa vartioimiseen tulee, vaikka sodassa tietenkin kaikki pitäisi olla sallittua ja läskisodassa pitäisi erityisesti olla näin, olen kuitenkin sitä mieltä, että fuskaaminen on fuskaamista ja sillä sipuli. Monet kaupalliset ohjelmat perustuvat juuri fuskaamiseen. "Jos et kerran osaa, niin älä edes yritä" kiteyttää monen tuotevalmistajan ydinajatuksen. Laihdutustuotemarkkinat ovat valtavat ja perustuvat pääosin siihen, että ihmiset jotka eivät saa mussutusyllykkeitään hallittua, eivät yritäkään työstää ongelmaa, vaan pelkästään korvaavat entisen huonon mussutettavan jollakin laadullisesti hieman paremmalla mussutettavalla, eivätkä pohjimmiltaan muuta tapojaan lainkaan! Jos tarkoitus on, että oppii eroon suklaapatukoista, miksi lähteä korvaamaan suklaanhimoaan suklaanmakuisella proteiinipatukalla? Jos tarkoitus on, että oppii syömään makkaraa vain erityistilaisuuksissa kohtuudella, niin miksi, oi miksi, yrittää löytää oikotien onneen ja tarttuu erikoismakkaravalmisteeseen? Ja aivan oma lukunsa on painonhallintaan ja laihdutukseen kehitetyt filunkituotteet, joiden koostumuksessa ei välttämättä ole varsinaisesti mitään vikaa mutta esimerkiksi markkinointi on suorastaan vaarallista mielikuvien kanssa leikkimistä! Osa näistä kuuluu hieman joka ryhmään.

Valio Pro Feel on tuo suurin kirosana minulle. Mihin on menty, kun ei enää tavallinen rasvaton jukurttikaan riitä?! Markkinointi on ainakin aivan syvältä: "painonhallintaa ilman kiukkua ja nälkää". HEI HALOO! Se ei ole mitään painonhallintaa, jos siihen kuuluu kiukkua ja nälkää! Olen maistanut kerran Pro Feel - välipalatuotetta. Se oli pahaa. Osaan itsekin sekoittaa ananasta, rahkaa, lesettä ja raejuustoa, kiitos vain, lisäksi se tulee paljon halvemmaksi. Valion kaksinaamaisuus tulee esille siinäkin, että kun katsot Pro Feel -mainosta ja vaihdat kanavaa, niin kilpailevalla kanavalla samaan aikaan sama firma mainostaa Vanilla -tuoteperhettä "MUISTA HERKUTELLA"!

Mielenkiinnosta lankesin kuitenkin kahteen fuskutuotteeseen. Vataja on tuonut markkinoille Oiva - tuoteperheen, joka on ansainnut sydänmerkinkin. Perehdyin Oiva - lenkkiin. Minusta se oli yllättävän hyvää, ihan makkaran makuista. T oli sitä mieltä, että se maistui "tervelliselle", mikä on tulkittavissa niin, että hän ei pitänyt sitä tavallisen hampparin veroisena elämyksenä. Ainakin siitä laittamani pyttipannu maistui minusta ihan tavalliselle pyttärille. Tämä menköön kokeellisen keittiön piikkiin, sillä elintapamuutoksen idea on opetella syömään jotain muuta kuin pyttipannua, vaikka pyttipannun voi tietysti tehdä terveellisemmin tai vähemmän terveellisesti. Loppujenlopuksi ilman rasvaa teflonpannulla paistetut keitetyn perunan kuutiot, sipuli ja "terveysmakkara" ovat ihan kelpo ateria myös painonsa vartijalle. Mutta se ei olekaan pointti, vaan pointti on siinä, että tavallisesti pyttipannu ei ole terveellistä joten myöskään filunkipyttäri ei tule kysymykseen kun opetellaan ihmisten tavoille. Idean pointti on siinä, että sitten kun erikoistilanteissa halutaan vaikka paistaa makkaraa, niin silloinkin on tarkoitus valita tavoitteen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Käy tutustumassa positiivisesti yllättäneeseen filunkimakkaraan

 http://www.oivaperhe.fi/lenkki.html

Toinen fuskutuote oli meetwursti, jokaisen ruokavaliostaan jotain välittävän ihmisen suurin punainen vilkkuvalo. Metwursti ei edes kuulu painonsa vartijan sanavarastoon muuten kuin kirosanana, saati ruokavalioon. Silti, tai ehkä juuri siksi, Kotivara on tehnyt Siluetti -nimistä ultrakevyttä vurstia, jossa on rasvaa saman verran kuin kinkkuleikkeleessä. Perinteiset talipilkut puuttuivat oikeastaan kokonaan. Pakkaus oli sitä vahvempaa puristemuovia. Väri oli kauniin tummanpunainen. Tuoksu mieto, metwurstille tyypillisen hapahkonsuolainen. Siihenpä ne yhtäläisyydet loppuivatkin. Rakenne oli sitkeä, kuten metwurstissa yleensäkin, mutta kerrotaan se tavanomainen sitkeys muutaman kerran itsensä kanssa.. Tuoksu siis muistutti metwurstia mutta maku vain etäisesti suolaisenkirpeydellään. Lähinnä siivut maistuivat minusta muovilta, mikä voi johtua myös pakkausmateriaalista. Olen nimittäin huomannut, että esim. Forssan -leikkeleet maistuvat muovilta ja Snelmannitkin maistuivat aikaisemmin muovilta, kun pakkaus on sitä kovempaa vakuumia, johon jää sisään pakatun tuotteen muoto senkin jälkeen kun sisältö on syöty. Pehmeämän muovin vakuumipaketeista ja näistä rasiatuotteista en ole bongannut muovinmakua samassa määrin. Täytyy kokeilla Siluettia vielä uudelleen, sillä Kotivaran kotisivuilta huomasin pakkauksen muuttuneen rasiamalliseksi. Vaan siitäkin huolimatta sanoisin Siluetti metwurstista, että se käy varmaan äärimmäisen metwurstintuskan tyydyttämiseen mutta päivittäisleikkeleenä tartun mieluummin rehelliseen palvikinkkuun. En ehtinyt kokeilla Siluettia kuumana lämpimien voileipien, pitsan tai piirakan täytteessä, mutta epäilen että kuumentaminen saattaisi parantaa makukokemusta. Tarjosin T:lle siivun "kumimakkaraa" ja loput sain ihan rauhassa syödä itse.

http://www.kotivara.fi/sivu/fi/Tuotteet/siluetti/