Tänä aamuna parvekkeeni vieressä kasvavan pihlajan oksalla istui tiainen. Minusta se oli talitiainen, koiraspuolinen sellainen. Pihapiirissäni liikkuu myös tunnistettavasti sinitiaisia, hömötiaisia ja kuusitiaisia. Olen varma että aamuinen viheltely-ystäväni oli perinteinen talitintti, jonka klassisen laulunuotin jokainen suomalainen on tunnistanut jo päiväkodista lähtien. Tiainen kuulutti raikuvasti pihapiirin reviiriään: tyy-titi. "TYY-TI-TI" ! Enää en päiväkoti- ja peruskoulupohjalta olisi lajia äänen perusteella tunnistanutkaan..

Maan eliitillä on vaalikrapula. Etenkin demareilla. Vaikka suomen kansallisen politiikan pohja on demokratia, se ei pelkästään puolueen nimenä riitä vakuuttamaan kansaa. Viime vuosina tapahtuneet virhearvioinnit asioiden hoidossa, mainossähläilyt ja maailmantyylinen loanheitto taisivat tehdä tehtävänsä, mutta muutenkin imagokonsultille saattaisi olla töitä. Itse arvelen, että minun olisi kai pitänyt imeä sosiaalidemokratian aate jo äidinmaidossa, vaikka meillä ei kotona politiikasta juuri keskusteltu mutta isällä taisi olla jopa jäsenkirja. Onhan työväenliike ja ammattiyhdistysliike historiallisesti vahvasti sidoksissa sosiaalidemokraattiseen aatteeseen. Nyt näyttää siltä että aika on muuttunut ja uusia harjoja kaivataan nurkkien kevätsiivoukseen monella tasolla. Olen edelleen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen vahva kannattaja, mutta päättänyt jättää aatteellisen välin ryhmittymiin, jotka vetävät perässään historiallista painolastia. Jopa naurettavuuteen asti: demareiden uusi kansanedustaja Maria G-mikäsenytolikaan kompasteli sanoissaan suorastaan surkuhupaisasti heti vaalitulosten tultua. Hän vältteli käyttämästä historiallista painoa kantavaa sanaa "toveri", joka menneen maailman ajassa on yhdistetty aatteeseen, ja tuli hätäpäissään lanseeranneeksi ihan uuden ilmaisun "työystävyys"! Hän siis puhui hallituksen muodostamisesta ja toivotti sitten työtoveruuden sijasta työystävyyttä! Voi pyhät pyssyt.. Yleiskielessä kuitenkin yleisesti puhutaan työtovereista kun puhutaan niistä, jotka meidän kanssa työtä tekevät. Voihan ne olla kyllä työkavereitakin, mutta ääntämisasu taitaa olla häiritsevän lähellä tätä toista vaihtoehtoa.. Eikä ilmauksella työtoveri kai tarkoiteta nykypäivänä enää sitä entisajan toveria joka liittyi poliittiseen aatetoveruuteen. Vaan mitä hittoa on työystävyys? Ollaan ystäviä vain työasioissa? Mihin ystävyyden raja vedetään, kuinka sydänystäviä työasioissa voidaan olla? Ollaanko ystäviä myös työajan ulkopuolella niiden kanssa, joiden kanssa ollaan työystäviä? Ja miksi pitäisi olla ystäviä niiden kanssa, joiden kanssa työskentelee? Eikö se riitä että vuorovaikutus toimii niin että työnteko etenee ja kellään ei ole paha olla työtä tehdessään? 

Toinen törppö Ajankohtaisessa kakkosessa, mutta vain toisella tavalla, oli perussuomalaisten Ilkka Sysimetsä, junttidiskon kuningas Frederik. Ensiksi hän suoraan sanottuna vittuili maahanmuuttajaehdokas Zahralle tarjoamalla porsaankyljystä. Varmasti tietää ettei muslimi syö sianlihaa, niin tietämätön ei junttikuningaskaan ole. Sivistymättömyytensä hän kuitenkin sillä osoitti ja sen jälkeen nosti sen vielä toiseen potenssiin, kun ei ymmärtänyt toimittajan käyttämää termiä "monokulttuuri". Lopuksi hän rikkoi lupauksensa istua Zahran kanssa pullakahville tulosten tultua. Ei tarvitse ihmetellä jos jotkut ihmiset eivät ota vieläkään Perussuomalaisia todesta, kun kerta toisensa jälkeen estradille marssitetaan näitä pellejä. Paljonko asiallinen ja reipas puheenjohtaja Soini saikaan kärsiä Halmeen likapyykistä?! Sen piti olla jo pesty ja kuivattu, mutta toimittajat iskivät armotta ja täysin asiaankuulumattomasti vanhoilla asioilla ja oikein hieroivat Halmeen hölmöilyjä Soinin naamaan (mtv3). Onneksi Frederikistä ei tullut toista noloa likatahraa puolueen imagoon. Puolueen imagonrakennus on kehittynyt viimeaikoina, mutta siitä huolimatta suuri osa asiaan perehtymättömistä pitää puoluetta rasistisena ja siihen yhdistetään edelleen mielikuvissa monia muitakin kyseenalaisia ominaisuuksia.

Itse olen kuitenkin käsittänyt, että Perussuomalaiset eivät kannata rasismia vaan suomalaisen kulttuurin säilyttämistä. Ruohonjuuritasolla tietysti tätäkin ajatusta voi ajattelemattomasti toteuttaa rasistisin keinoin (kuten Reetu) ja siksi monet ovat käsittäneet sen tarkoittavan rasismia ja monikulttuurisuuden vastustamista, mutta eihän se niin voi olla! Nyt elämme kuitenkin tilanteessa, jossa suomalaiset ovat unohtaneet, että monikulttuurisuus tarkoittaa myös oman kulttuurin kunnioittamista ja säilyttämistä! Tällä hetkellä me monikulttuurisuuden hengessä annamme toisten kulttuurien marssia yli omamme, hylkäämme sen mikä on ollut Suomalaista kansanperintöä siinä pelossa, ettemme vaan joudu törmäyskurssille muun maailman kanssa! Tästä hyvänä esimerkkinä on sekin, ettei kouluissa saa kohta enää viettää joulujuhlaa, kun osa koululaisista ei vietä joulua omassa kulttuurissaan. Eikö se olisi ennemmin monikulttuurista, että vietetään kaikkia juhlia yhdessä ja opitaan toisiltamme? Jos altistut uusille tavoille, tutustut toisten kulttuuriin ja osallistut siihen, eihän se tarkoita että olet kääntänyt selkäsi omalle perinnöllesi! Lisäksi nekin jotka eivät joulua vietä, joutuvat kuitenkin sen kanssa tekemisiin tässä maassa. Jos muuten onnistuvat välttämään kaiken jouluun liittyvän, niin ainakin he joutuvat sopeutumaan siihen, että joulunpyhinä koko Suomi on käytännössä suljettu, koska Suomessa vietetään joulua.

Kun porvarit nyt jyräsivät ja ilmeinen kohtalomme on porvarihallitus, saattaa vaalikrapula iskeä jälkijättöisenä kansaan. Se jää nähtäväksi. On kuitenkin vähintäänkin aiheellista uudistaa vaalitapaa, seikka johon nyt jostain syystä yllättäen on herätty. Ja parhaiten suomea ja sen kansaa palvelee vaalien tulosten laskentatapa, jonka jokainen voisi ymmärtää ihan kansa- eli peruskoulupohjalta! Se saattaisi jopa nostaa kansalaisten osallisuutta politiikan vaikuttamiseen eli äänestysinnokkuuteen. Kun kansa ymmärtää, millaisella toiminnalla on merkitystä ja kuinka heidän äänensä tulee todellisuudessa huomioitua, he alkavat kokea voivansa ehkä jopa vaikuttaa asioihin!