Olen saanut raitisilmamyrkytyksen! Olo on raukea. Olen ollut ulkona 8 tuntia tänään. Kiivennyt kivikkoa ja mönkinyt juurakkoja, hörpännyt ihan luonnonpurostakin! Syy siihen on se, että me harrastamme vissiin retkeilyä. Tarkemmin sanottuna eväsretkeilyä. Joulupukkikin toi hienon eväsrepun jossa on kylmälaukkuosa ja termari ja kuppia ja lusikkaa kaikki sievästi omissa pikku lokeroissaan.. Onhan sitä pitänyt sitten käyttää ja tarpeeseen onkin ollut. Tämä on alkanut olla jo säännöllisen epäsäännöllistä, joten tulkitsen sen sitten yhteiseksi harrastukseksi. Olkoonkin, että tuon toisen retkeilijän mielestä sen tarkoitus on olla lähinnä yksi makkarangrillaamisharrastuksen variaatioista..

Vaan näyttää toinenkin retkeilijä nauttivan myös siitä enemmän tai vähemmän pakollisesta ulkoilu- ja liikuntaosiosta, jonka mielelläni ainakin omasta puolestani yritän aina jollain tavalla saada mahdutettua retkiohjelmaan. Tietysti joskus on myös ihan kivaa lähteä vaan autoretkelle ja/tai sellaiselle EVÄSretkelle jonka huippuanti löytyykin sieltä voileipien välistä.. siis voileipien, ei koipien. Hyh hyh, ajattelinko minä taas tuhmia ääneen?

Tuhmilla retkillä me ei ollakaan vielä käyty kertaakaan, vaikka kieltämättä ajatuksena voisi olla ihan hauska. Mutta muurahaiset pyllynvälissä ja havunneulasten kaiveleminen takaisin päivänvaloon sieltä, minne aurinko ei paista, hyydyttää helposti heruvammatkin mielikuvat. Olisikohan eväsrepun jälkeen seuraavaksi hankintalistalla semmoinen salkkumallinen piknikhuopa, jossa on toisella puolella lämpö- ja kosteuseristys, joka taitellaan siististi ja kannetaan kahvasta. Alkaa vaikuttaa aika teknistyneeltä, mutta olenhan sukupolveni kasvatti! Vaan minun ei pitänyt tätä asiaa tässä pohtia, vaikka on myönnettävä, että mehtäläiskansan muinainen vietti vetää ajatuksia villin luonnon edessä myös omaan villiin luonteen nurkkaukseen. Mahla on sukupolvien ajan virrannut Suomen metsissä muullakin tavalla kuin koivusta valuttamalla!

On jotenkin käsittämätöntä ja samalla huimaavaa katsoa kallion laelta maisemaa koskemattoman korven kätköistä tietäen, että tuota samaa maisemaa on tuijotanut sukupolvien ketju ennen minua ja se ei ole muuttunut sinä aikana juurikaan. Että esi-esi-esi-esi-esi-esi jne -vanhempani ovat saattaneet tuijotella samaan suuntaan, nähneet samat puut ja samat kivet kuin minä. Puut ehkä vain vähän pienempinä, polku hiukkasen kapoisempana. Heidän jalkansa ovat astuneet samaan varvikkoon, painaneet jälkensä samaan maahan. Onko heitä huimannut kallion laella? Ovatko hekin henkäisseet rikkumattomassa hiljaisuudessa kuullessaan kuusen kuiskauksen? Säikyttikö lentoon lehahtava mehtäkanalintu heidätkin? Miettivätkö mennessään, liekö tuo papanaläjä peuran jättämä vai pitäisikö vähän möykätä metsän kuninkaan varalta?

Mukavia paikkoja ja reittejä kyllä löytyy, mutta ne pitää osittain tietää tai löytää tuurilla. Montakaan osumaa ei saa Googlella, lähinnä eksyy jonnekin, missä on kyllä listattuna ja esiteltynä näitä kansallisaarteita, mutta osuen enimmäkseen suurimpien ja tunnetuimpien kohteiden osalle tai kaupallisiin sivustoihin. Esimerkiksi Laukaassa on mahtava Hitonhauta, jonne juuri teimme päiväretken. Varsinaisen polun kiertämiseen ei kulu kuin pari tuntia, lähtöpaikalla on parkkialue ja laavu huoltorakennuksineen. Mutta näitäpä ei mainita Hitonhaudan esittelyissä! Jos kuitenkin eväsretkeilyymme olennaisesti kuuluu myös se evästely, voisimme hyödyntää lähiympäristön mahtavia mahdollisuuksia vielä tehokkaammin, jos löytäisimme tiedot, onko merkityn polun ja ihmeellisen luonnon lisäksi mahdollisuus tehdä tulia. Joidenkin kohteiden esittelyissä ja kartoissa tämä mahdollisuus on mainittu, mutta kuten sanottua, esim. Hitonhaudan kohdalla ei kyseistä tietoa löydy, ei karttaakaan. Emme osaisi sinne eksyä jos emme jo ennalta tietäisi paikan potentiaalia! Tällä hetkellä parhaiten olen saanut irti internet-informaatiosta Jyväskylän maalaiskunnan sivustojen kautta. On kyllä kuin heinää etsisi neulasuovasta vai miten se menikään.. Välillä tulee vastaan semmoisiakin ihanuuksia, että paikka esitellään kunnan sivustoilla mutta karttapalvelu ei tunne sijaintia lainkaan! No, retkeily on kai myös seikkailua..