Hohhoijaa.. *haukotus*

Kolme viikkoa on nyt uutta duunia takana ja MUA VÄSYTTÄÄ! Myös Päivi Räsänen (kd) muistutti välikysymyskeskustelussa taannoin, että uuden tutkimuksen mukaan vanhainkotityö on fyysisesti kaikista raskainta. 7 päivää töitä ja yksi vapaa, sitten kuusi päivää töitä.. piti olla viisi, mutta oli vaihdettava pitkästä vapaasta yksi pois. Tehyllä kun on se vuoronvaihtokielto, mutta minäpä en ole tehyläinen. Pomo kun tuli tänään työvuorolistan kanssa nimitellen pelastavaksi enkeliksi, en väsyneenä osannut olla hiljaa, vaan lipsahti, että "jaa- ai ku mä en oo Tehyssä?" sillä tiesin heti että vuoronvaihtoahan se tulee esittämään. Että huomenna vielä aamuun, voi vittu ku vituttaa. Mun piti siivota ja pyykätä ja lähteä viihteelle. Tuo aiempi 7 päivän työputki tuli kyllä siitä, että piti olla kuus ja kuus,  mutta halusin itse vaihtaa vapaapäivää, niin tuli 7 ja 5 joka nyt sitten muuttui vielä muotoon 7 ja 6.

Sattuneesta syystä en oo jaksanut tätä blogiakaan ylläpitää. Terävä havaintokykyni on tilapäisesti ruostunut tylsäksi. Uusi työpaikka on aina iso stressitekijä ja paukut on nyt vähissä, takki lepattaa tyhjyyttään. Nyt kun vielä tuli julkiseksi, että olen Perussuomalainen, voi olla että kirjoittelut Keskisuomalaiseenkin on kirjoiteltu. Eipä silti että minulla yli kuukauteen olis ollu mitään asiaakaan. Kuten ei tänne blogiinkaan.

T:kin on kadonnut. Se lähti isukkiansa auttelemaan maalle eikä siitä oo kuulunu sen jälkeen, nyt siis kahteen päivään. Yritykseni soittaa tyssäävät tylyyn automaattiääneen "numeroon ei nyt oteta puheluja". Mitähän sekin tarkoittaa? Ennen se sanoi että "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä", mikä tuntui paljon kivemmalta, vähemmän henkilökohtaiselta. Siitä tiesi arvella, että akku on loppunut tai tavoiteltava henkilö on paikassa jossa kenttä on huono. Tuo uudensisältöinen ilmoitus tuntuu paljon tylymmältä!

Olin sitä varten ottanut jo kananpojan grillipihvit sulamaan pakastimesta, olin kyllä keittänyt perunoitakin. Mutta kun syömämiestä ei näy ei kuulu, niin katsoin kaappiin. Ja perinteisesti meillä ei kaikkea tarvitse heittää roskiin (biojätteeseen) mikä siltä ensin näyttää: Salaattilokerossa nyhjötti nahistunut kiinankaalin puolikas ja kaksi nuiveenkuivakkaa pientä porkkanaa. Sitten kaapista putkahti rasiaan jemmattu puolikas vuosikertasipuli. Pyttipannun määritteeksi sopii mielestäni oikein hyvin se, että "kun ei ole oikein mitään, niin tehdään siitä jotain, missä on vähän kaikkea". Sattumoisin tämän määritelmän tietyt liemipitoisemmat tai uunissa valmistettavat versiot ovat saaneet minulta nimen "kohajotakinruokaa". Mutta tämä määritellään pyttipannuheimoon kuuluvaksi, koska se tehdään pannussa. Kun halutaan olla hienoja, sen nimi on kai sitten wokki, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa olla hieno. Okei, leikkuulauta esiin ja pannu kuumaksi:

HYVIN väsyneen sairaanhoitajattaren eksoottinen iltapyttis:

Kuumalle pannulle laitetaan suikaloitu porkkana ja ohueksi viipaloitu sipuli. Niiden tiristessä silputaan pari kananpojan pihviä ja viipaloidaan se nahistunut kiinankaali. Avataan ananaspalapurkki ja otetaan liemi talteen.

Tehdään stir'n'fry - tyyppinen kastike sekoittamalla ananasliemi, tilkka vettä, luraus valkoviinietikkaa, tömäys curryjauhetta, kokkare fariinisokeria, ruiskaus soijakastiketta ja lötsäys chilikastiketta, hämmennetään keitokseen vielä noin ruokalusikallinen maissijauhoa.

Lisätään pannulle paistuneiden porkkanoiden ja sipuleiden kaveriksi kuutioitu kananpojanpihvi, valutetut ananakset ja kiinankaali.

Vedenkeittimessä on keitetty edellä kuvatun toiminnan ohessa vettä. Pari pakettia nuudeleita laitetaan kulhoon ja kaadetaan vesi päälle. Nuudelit pehmenevät sillä välin kun kiinankaali säikähtää pannua ja ananakset alkavat kuumeta. Kiinankaalin ei nimittäin tarvitse kuin säikähtää, sitä ei haudutella ellei olla tekemässä kaalilaatikkoa. Kaadetaan nuudeleista vesi pois, lisätään nuudelit ja edellä valmistettu kastikeliemi pannulle. Sekoitetaan ja ruoka on valmista. Varoitus: siitä saa äkkiähkyn.