Meillä on erilaisia uskomuksia siitä, miten ihmisten kohtalot määräytyvät tai tulevat kullekin osallisiksi. En ole kuitenkaan vielä löytänyt sitä teoriaa, joka selittää oman hillomunkkitragediani. Se, millä tilastollisella todennäköisyydellä voileipä putoaa aina voipuoli alaspäin, ei voi selittää tätä dilemmaa. On tietysti tunnettu tosiasia, että on hannuhanhia ja akuankkoja. Turhaa edes mainitakaan, että minä kuulun akuankkoihin. Ehkä se on suora syy myös hillomunkkitragediaani, en tiedä. Onpahan vain surkuhupaisaa, että akuankkaisuus ulottuu niinkin laajasti elämän kirjoon. En koskaan raaputusarpaa raaputtaessa odotakaan, että sieltä tulisi mitään muuta kuin töhkää kynnen alle. Onhan meillä lotto vetämässä kestona molemmille merkityksellisten numeroiden yhdistelmästä, mutta silläkin me jo voitimme neljällä oikein 10 euroa, eli tuskin ne numerot enää pitkään aikaan esiintyvät rivissä ainakaan yhdessä. Yleinen tulos on nolla tai yksi oikein. Olen myös osallistunut kaikenkarvaisiin arpajaisiin ympäri internettiä. Teen sitä jatkuvasti, täytän kuponkeja minkä ehdin. Voitan tällaisista netti- ja ruokakauppa-arpajaisista jotain ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja nekin voitot ovat varsin vähäpätöisiä. Onhan minun tilastollisen todennäköisyyden takia voitettava edes jotakin edes joskus: 15 -vuotiaana siis voitin neljä sen aikaisen karamellimerkin mainosmukia paikallisesta S-marketista ja 25 -vuotiaana voitin peräti kylpypyyhkeen osallistumalla erään kahvimerkin nettiarvontaan sen viimeisenä voimassaolopäivänä. Arvonnassa oli arvottu pyyhkeitä päivittäin, joten oletan, että taisin olla ainoa arvonnan osallistuja sinä päivänä! Niin paljon kuponkeja olen kuitenkin syytänyt sekä laatikoihin että bittiavaruuteen, että on käynyt selväksi että kannan mukanani akuankan perintöä. Jos tilastollisen todennäköisyyden takia minun on joskus jotain voitettava, ei se ole ikipäivänä mitään todella arvokasta tai sellaista mitä oikeasti tavoittelisin.

Miten sitten hillomunkit liittyvät akuankan tuuriin? Minä, rakkaat ystävät, minä olen niitä ihmisiä joille aina sattuu se hilloton munkki käteen! Kirjaimellisesti. Hitto soikoon, jos minä haluan ostaa hillomunkin, niin totta hemmetissä minun on kohtuullista odottaa, että siinä myös on hilloa. Muutenhan ostaisin suoraan hillottoman munkin! Mutta tasan ei käy elämässä edes hillomunkkien hillonjako. Eräällä perinteikkäällä huoltoasemalla kahvi ja munkkitarjous on tullut hyödynnettyä useampaan otteeseen ja kahdella kerralla kolmesta munkkini on ollut hilloton. Olen oikein yrittänyt valikoida, ja valinnut munkin jossa näen hilloa, ja silti sisus on ollut umpitaikinaa! Nyt toisen munkkipossun kanssa ostettiin oikein tehtaanmyymälästä pussillinen. Myyjätyttö sanoi, ettei niissä mitään muuta sekundaksi tekevää ongelmaa ole kuin että niissä voi olla vähän liian paljon hilloa.. Minähän tietysti riemastuin ja toivorikkaana ladoin pussin tiskiin. Nyt otetaan takaisin hillottomien munkkien kirous! Arvatkaas sitten minkälaisen munkin minä sain ensimmäisenä käteeni? Aivan oikein: ei hillon pisaraakaan! Samaan aikaan toisen munkkipossun munkinhaukkaus saa varsin viehättävän lisäefektin leualle turahtavan hillon äänestä. Ilmeisesti minun munkkini hillot olivat mystisesti siirtyneet hänen munkkiinsa.. Ei käynyt siis hyvä munkki tälläkään kierroksella. Asiahan on sinällään mitätön, mutta sen symboliarvo alkaa paisua minun mielessäni kuin munkkitaikina (sehän on siis hiivataikina) eikä enää pikku itkuntirauskaan ollut kaukana! Kumpikaan meistä sokerisormisista munkkipossuista ei voinut uskoa uskomatonta käänteistuuriani.

Jotenkin tämä hillomunkkitragedia, joka alkaa saada jo surkuhupaisia piirteitä, kuvaa siis tietyllä tasolla myös elämän eväitä. Toisten meistä hillomunkissa on aina hilloa ja toisille meistä ei hilloa suoda, joillekin sitten enemmän kuin riittävästi. Sitähän se minun elämäni on aika pitkälti ollutkin, hillotonta. Nyt se sitten konkretisoituu suuhun maistuvasti. Toivottavasti ilmiö ei enää laajene muualle elämän osa-alueista..

(Syy siihen, miksi joissakin hillomunkeissa ei ole hilloa, on muuten se, että munkit kulkevat hihnalla ja sellainen truuttakone töräyttää kylkeen reijän ja sitä kautta hillon sen munkin sisälle. Jos pehmoinen vastapaistettu munkki syystä tai toisesta kaatuu hihnalla ennen koneen töräytystä, kone niinsanotusti ampuu ohi. Munkin on oltava juuri tietyssä asennossa tullessaan hillotuskoneen luokse, jotta truutta osuu siihen. Käsittääkseni keskimäärin joka pussissa on yksi hilloton munkki.)