Terveisiä ulkoa! Tässä vietän laiskaa vapaapäivää. Meinasin mennä pyykille, mutta neuroottisen sulkeutunut naapurin hyypiö on varannut pyykkituvan neljäksi tunniksi. Tai ainakin se kävi siellä samaan aikaan kun itsekin kävin laittamassa oman varaukseni, tukka tavan mukaan silmillä roikkuen - tällä kertaa suihkunmärkänä - ja puhua pukahtamatta. En viitsi enää edes tervehtiä häntä, alkuun tein niin ja joka kerta hän näytti siltä kuin saisi jonkin kauhukohtauksen siitä hyvästä. Kyllä hän vastaa tervehdykseen, mutta kulkee ohi kuin olisin ilmaa, jos en puhuttele häntä ensin. Jo pelkkä pitkän roikkuvan heviletin pitäminen jatkuvasti kasvojen peittona kertoo hänestä, ettei hän ole järin innostunut oman sisäisen maailmansa ulkopuolisista asioista. Tätä vaikutelmaa vahvistaa sekin, ettei se ole hakenut postiaan kahteen viikkoon vaikka selvästi on kotona. Postinjakajakin alkoi jo kysellä, kun uusi posti ei enää mahdu vanhojen joukkoon. Vastailin jotain ympäripyöreää..

Koska en päässyt vielä pyykille päätin hyödyntää aikaisen kevään iloja käymässä pikku reippailulla. Aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä, miksi siis kökötän sisällä? Ehkä samasta syystä kuin olen kököttänyt viimeiset puoli vuotta. Tuossa kävellessäni pohdiskelin oman sisäisen maailmani ainaista dilemmaa ja ajattelin nyt jakaa ajatuksiani siitä.

Motivaatio on todella vikkelä ja lyhytkarvainen otus. Kun se karkaa, sitä on vaikeaa saada kiinni. Se on myös oikullinen. Jos houkuttelit sen luoksesi viimeksi hunajalla, tänään voitkin tarvita ennemmin etikkaa. Motivaation elämäntehtävä on saada sinut jahtaamaan itseään. Mutta sitten kun se kiipeää syliin ja asettuu siihen kerälle asumaan, sen paijaaminen on yhtä sunnuntaita. Motivaatio voi suotuisissa olosuhteissa kasvaa ja poikia sisäsyntyisesti lukuisia uusia motivaatioita. Joskus tässä tilanteessa motivaatio kuitenkin sairastuu vakavasti ja muuttuu toiseksi otukseksi, jota kutsutaan nimellä Pakkomielle. Vastakkaiset motivaatiot voivat tapella keskenään ja joskus näissä reviirikiistoissa toinen saa vakavia vammoja. Motivaatio kuolee, jos se laitetaan häkkiin tai terraarioon. Jopa pitkään käytetyn löysän hihnan tiedetään joskus ahdistaneen sen suunniltaan. Motivaatiota pitää ruokkia, mutta siinä on käytettävä paitsi varovaisuutta, myös vaihtelua. Tässä asiassa on kuunneltava herkästi motivaatiota itseään.

Jos tutkijat selvittäisivät ihmisen motivaation arvoituksen, saattaisi olla että osa ihmiskunnan muistakin ongelmista ratkeaisi samalla. Mikä ajaa meitä eteenpäin ja kannustaa tavoittelussa kohti päämäärää? Mikä saa meidät määrittelemään päämäärän ja keinot, joihin olemme valmiita sitoutumaan? Ja millä tavalla sen toteuttaminen oikeasti toimii? Miksi me ylipäätään teemme mitään siitä mitä teemme?

Osaksi tähän on helppoa vastata ihan arkilogiikalla. Esimerkiksi teemme työtä jotta saamme toimeentuloa jotta voimme toimia yhteiskunnassa. Kysymys on osallisuudesta ja erillisyydestä. Kuitenkin on myös lusmuja, joita ei työnteko kiinnosta pätkääkään. Heillä ei ole minkäänlaista motivaatiota tehdä yhtään mitään. Mikä siinä lusmuilussa sitten motivoi jatkamaan sitä, sillä usein se on myös monella tavalla kurjaa? Tässä ajatusjatkumossa seuraavaksi aletaan miettiä sitä, miten ihmiset toimivat epämääräisenkin logiikan varassa kuitenkin mielihyvä- ja hyötyperiaatteella. Että kaikki toimintamme tai toimimatta jättämisemme tähtää johonkin sisäisen tarpeen tyydyttämiseen. Ympyrä sulkeutuu, sillä mitä muuta motivaatio on kuin sisäinen tarve?

"Laihdu ilman kiukkua ja nälkää! Laihdu ilman kuntoilua!" mainokset kaipaisivat vaihtelua. Missä viipyy "laihdu ilman motivaatiota!" sillä usein motivaation puutehan se on kaikkein suurin este. "Ota purkista joka aamu säännöllinen annoksesi ihmetuotettamme, niin et huomaakaan kuinka alat laihtua luonnollisesti. Ajattelet itseäsi hoikkana ja tutkimustulosten mukaan se edistää tavoitteesi saavuttamista. Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin nauttia päivittäin riittävä annos tohtori Hölysen patentoitua motivaatiostimulaattia! Ei enää vastentahtoista veren maku suussa jumppaamista eikä tervanjuonnilta maistuvaa porkkanaraasteen puputtamista! Käyttämällä säännöllisesti motivaatiostimulaattia et edes huomaa tekeväsi inhoamiasi asioita päämääräsi hyväksi. Jos tapasi eivät muutu kahdessa viikossa, saat rahasi takaisin!"

Tarvitaan motivaatiota olla kiinnostunut ja viitsiä tehdä, oppia ja keskittyä asiaan.  Kuinka moni onkaan huokaissut "pitäISI laihduttaa, täytyISI kuntoilla"? Sitä jotakin haluaa mutta ei sitten kuitenkaan. Motivoitumisen esteenä voi olla monia erilaisia sisäisiä tarpeita, eli muita motivaatioita, joiden tyydyttyminen voi vaarantua. Monet niistä taitavat olla jopa tiedostamattomia. Siksi olisikin ihmiskunnalle erinomaisen eteenpäin vievää selvittää motivaation arvoitus: mikä avaa ne lukot? Mistä rakentuu silta motivaation eri tyyppien välille? Sinulla voi olla henkinen motivaatio, haluat siis jotain, vaan sinulta puuttuu kyky, siis motivaatio, tarttua toimeen. Jokin estää tuota tapahtumaketjua jatkumasta alkua pidemmälle. Joskus se on hyvä asia, muutenhan me sinkoilisimme kuin kössipallot kopissa kaikkien yllykkeittemme perässä. Motivaation täytyy siis olla kytköksissä myös psyykkiseen säätelyjärjestelmäämme.

Ja sitähän ei kukaan varmaan yritäkään kieltää, etteikö suurin kysymys motivaatiossa ole korviemme välissä. Kuka suoristaisi siellä pyörivät kysymysmerkit huutomerkeiksi? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan..